Vuonna 1924 sitä esitettiin kolme kertaa Suomen Kansallisteatterissa, jonka jälkeen se vedettiin kohun takia pois ohjelmistosta. Komediassa käsiteltiin naisen seksuaalisuutta, rahan ahneutta, juopottelua ja kuolemalla leikittelyä tavalla, joka oli aikaansa edellä. Naisen seksuaalisuus sekä hänen kiinnostuksensa rahaan, ovat edelleen osin tabuja ja ansaitsevatkin siksi käsittelynsä kokonaisen komedian keinoin.
“Miehelle huono maine on eduksi, naiselle se on vahingoksi.”
Ajankohtaiset teemat saavat nyt sata vuotta myöhemmin uudessa sovituksessa pääpari Juulian ja Aadolfin näyttämään syitä seurausten taustalla. Avioliitto ja parisuhteet ovat näyttäneet kautta aikojen todellisen luonteemme ihmisinä. Ulkopuoliselle katsojalle Tohvelisankarin rouva onkin kepeä ja terävä komedia suhteiden dynamiikasta sekä itsekkyydestä, jossa vahvat naiset pariutuvat kuitenkin aina tohvelisankarien kanssa ja ovat toistensa pahimpia parjaajia. Riemukkaassa komediassa seinillä on aina silmät sekä korvat, ja pullopiilo tai tanssipari voi löytyä mitä yllättävimmistä paikoista. Värikylläinen visuaalinen ilme ja musiikki siivittävät komediaa Jotunin osuvaan kieleen luottaen.
“En rakasta sinua. Mutta en sallisi toisen enää tulevan viereesi kuoltuani. Se on avioliitto.”
Kymmenpäinen näyttelijäkaarti on täynnä sekä lahjakkaita uusia tuttavuuksia, että rakastettuja tuttuja kasvoja. Pääparia näyttelevät Henna Valkeamäki ja Pasi Repo. Muissa rooleissa taituroivat Aino Granström, Kaisa Halme, Jori Huovinen, Anton Hård, Marika Järvinen, Mauri Järvinen, Ronja Käyhkö ja Santeri Töyry.
Sovituksesta ja ohjauksesta vastaa teatteri-ilmaisun ohjaaja (YAMK) Sanna Ristaniemi. Hän on ammattilaisista koostuvan kiertueteatteri Ritvalalaiset kollektiivin perustaja, näyttelijä ja taiteellinen johtaja. Ristaniemi on ollut perustamassa Suomen Kansallisteatterin Nuorisoteatteria ja ohjannut lisäksi aiemmin Riihimäen Nuorisoteatterissa sekä Valkeakoski-opiston Lausuntapiiri Riimiä.
Alkuperäisteksti: Maria Jotuni.